Lean life-ideologianhan kantavana ajatuksena on, että kannattaa rakentaa mahdollisimman automaattiset ja toimivat prosessit ja systeemit arjen helpottamiseksi, jolloin pystyt käyttämään pääosan energiastasi kivoihin juttuihin. Tämä pätee myös kuluttamiseen.
Moni ajattelee, että kuluttaminen olisi jotenkin itseisarvoisesti paha asia ja varsinkin kalliimmat hankinnat aiheuttavat monelle morkkiksen. Itse en kuitenkaan pidä kuluttamista itsessään pahana – olennaista on, että teet sitä tietoisesti ja pysyt oman budjettisi asettamissa rajoissa. Morkkis tulee tyypillisesti siitä, että tekee virhehankintoja, eli ostaa vaikkapa tavaroita, joita ei oikeastaan tarvitse. Fiksulla suunnittelulla tämän voi välttää.
Musta rahankäytössä kannattaa lähteä liikkeelle aluksi ylätasolla siitä, missä suhteessa haluat käyttää kuukausittain käytössäsi olevaa rahaa. Tässä on neljä peruskategoriaa:
- Pakolliset asumis- ja ruokakulut
- Lyhytaikainen säästäminen (matkat, huonekaluhankinnat)
- Sijoittaminen pitkällä tähtäimellä (rahastot, osakkeet, jne.)
- Kiva kulutusraha omiin prioriteetteihin
Tykkään kovasti jenkkiläisen rahagurun Ramit Sethin periaatteesta “Spend extravagantly on the things you love and cut costs mercilessly on the things you don’t.”. Pointtina on, että kannattaa käyttää runsaasti rahaa niihin asioihin, jotka on itselle oikeesti tärkeitä ja sitten taas sniiduilla vähemmän tärkeissä asioissa. Toki se, mitä”extravagantly” tarkoittaa, riippuu jokaisen omasta budjetista – toimitusjohtajan palkalla voi hemmotella itseään aika eri tavalla kuin lähihoitajana. Mutta tärkeintä ei olekaan tässä se, kuinka paljon rahaa absoluuttisesti on käytössä, vaan missä suhteessa käytät sitä käytössä olevaa rahaa.
Pakolliset kulut jo käsitteenä kuulostaa siltä, että nämä vain väkisin menevät tililtä, eikä sille muuta voi. Mutta tosiasiassa pakolliset asumis- ja ruokakulut on aika suhteellinen käsite. Jos sulle on tosi tärkeetä asua Helsingin keskustassa tai ostaa luomutuotteita, niin peruselinkulusi ovat todennäköisesti suht korkeat. Mutta pakollista keskustassa tai isossa asunnossa asuminen ei ole.
Säästää voi monella tavalla, mutta se, mistä pitäisin itse aina kiinni on, että ainakin joku osuus palkasta tai muista tuloista menee suoraan säästämiseen ja sijoittamiseen (Tommi kirjoittikin säästämisen automatisoinnista viime vuonna). Voit siten varmistaa, että pääset tekemään isompia hankintoja hyvillä mielin (säästäminen) ja toisaalta voit kevyin mielin tuhlailla neloskategoriassa rahojasi, kun tiedät, että kerrytät jatkuvasti myös varallisuutta (sijoittaminen).
Sitten päästäänkin hauskimpaan kategoriaan eli kivaan kulutusrahaan, jota saa tuhlata ihan miten haluaa. Jos olet pitänyt huolen, että saat peruskuukausikulusi maksettua ja rahaa menee automaattisesti säästöön (nämä kannattaakin siirtää automaattisesti pois käyttötililtä heti kun palkka tulee talous-, säästö- ja sijoitustileille), voit kuluttaa loput ilman huonoa omatuntoa. Olennaista on, että mietit, mihin haluat rahasi käyttää.
Itselleni tärkeimpiä kulutuskohteita ovat matkat, joita varten laitan joka kuukausi ennakkoon rahaa säästöön – vaikka minulla ei olisi vielä seuraavaa matkaa varattuna, koska tiedän, että kohta on. Sen lisäksi minulla on käytännössä rajoittamaton kirjabudjetti (joskin ostamani kirjat maksavat yleensä noin 10e/kpl ja eihän ihminen nyt kymmeniä kirjoja kuussa ehdi lukea, eli tämä pysyy ihan hyvin hanskassa 😉 ) ja käytän mielelläni rahaa teknologiaan (kuten uusiin laitteisiin tai appeihin). Vastaavasti asun ihan mielelläni vähän ahtaammin, vaatteideni ei tarvitse olla merkkivaatteita enkä panosta design-huonekaluihin. Kaiken kaikkiaan pyrin panostamaan enemmän elämyksiin kuin tavaraan, tai ainakin elämyksiä tuottaviin tavaroihin (kuten teknologia tai musiikkisoittimet).
Tärkeintä on määritellä itselleen yleisellä tasolla:
- Mihin haluan panostaa?
- Mistä voin tinkiä?
Jos on parisuhteessa, on varmaan ihan fiksu idea käydä tätä keskustelua myös sen rakkaan kumppanin kanssa. Inspiraatiota voi hakea esimerkiksi meidän budjettineuvotteluista, jotka tosin koskee ainoastaan yhteistä rahankäyttöä. Sen lisäksi on ihan hyvä jutella myös omista prefensseistä 🙂