Kun olemme puhuneet ihmisten kanssa budjettineuvotteluistamme, moni on hämmästellyt varovasti, että eikö neuvottelu ole aiheuttanut haasteita parisuhteessa. Mutta tosiasiassahan parisuhteessa joutuu neuvottelemaan aika monesta asiasta. Toisissa parisuhteissa neuvotteluita ehkä käydään läpinäkyvämmin siten, että molemmat ymmärtävät, että nyt neuvotellaan jostain, kun taas toisissa suhteissa pyritään vaikuttamaan partnerin käyttäytymiseen piilevämmillä taktiikoilla kuten esimerkiksi antamalla ymmärtää, että on suuttunut jostakin.

Kun jakaa elämänsä toisen ihmisen kanssa, on joka tapauksessa löydettävä yhteinen tapa elää arkea. Lean life-filosofiamme mukaisesti tavoitteena on tottakai löytää sellainen tapa, joka maksimoi molemman osapuolen onnellisuuden. Siksi onkin hyvä käydä aktiivisia keskusteluja yhteiselon eri teemoista. Yksi keskeinen osa yhteistä elämää on se, mitä vapaa-ajalla tehdään.

Meille on ollut erityisen tärkeää keskustella tästä aiheesta, koska edustamme eri ääripäitä sosiaalisissa preferensseissä. Minä olen vahvasti ekstrovertti ja saan paljon energiaa muiden ihmisten tapaamisesta, kun taas Tommi on introvertti ja kaipaa siis paljon enemmän omaa aikaa. Rankan päivän jälkeen ektrovertin kiva ilta sisältää kavereiden näkemistä ja juoruilua; introvertin illan kohokohta on lukeminen yksin erossa kaikista muista. Ollaan siis aika erilaisia. Erot näkyvät erityisesti siinä, millaista ajankäyttömme on, kun toinen on poissa. Jos Tommilla on iltamenoa tai työmatka, varaan heti lenkin, brunssin tai muun juoruhetken kaverini kanssa. Jos taas Tommi on talon herrana, on tyypillinen aktiviteetti chillailla yksin himassa, kavereina kirjat ja rumpusetti. On varmaan ilmeistä, että introvertin ja ekstrovertin yhteiselo vaatii vähän sopeutumista. Hyvänä esimerkkinä käy molempien sosialisoinnin kapasiteetin huomiointi. Jos meidät on esimerkiksi kutsuttu useampiin bileisiin samana iltana, usein tehdään niin, että Tommi osallistuu vaan yksiin niistä – tyypillisesti niihin, joissa on eniten tuttuja naamoja. Jos taas bileissä Tommia alkaa sosialisointi väsyttämään, on meille molemmille ihan ok, että hän lähtee aikaisemmin kotiin ja minä jään vielä minglailemaan hieman pidemmäksi aikaa. Toisaalta taas jos suunnittelemme viikonloppumenoja, sovimme usein kyllä tapaamisia kavereiden kanssa, mutta enemmän pienemmässä porukassa. Tämä on tietynlainen kompromissi: minä saan ruokittua sosiaalisia tarpeitani ja Tommi taas saa nauttia enemmän syvällisemmistä keskusteluista pienemmässä porukassa. Huomioimalla molempien tarpeet vapaa-aikaamme on molemmille oikeasti rentouttavaa 🙂