All inclusive-loma leanisti

Olimme juuri elämämme ensimmäisellä all inclusive-matkalla. Olen aina suhtautunut hieman skeptisesti all inclusive-lomiin, koska se sotii mielikuvaani vastaan itsestäni seikkailijattarena, joka täysin itsenäisesti suunnittelee koko loman ohjelman ja tutustuu aktiivisesti paikalliseen ruokakulttuuriin. Nyt oli kyseessä kuitenkin häämatkamme Mauritiukselle ja ystävämme olivat kertoneet, että saarella ei juuri ole muita vaihtoehtoja kuin all inclusive. Toisaalta olen myös työssäkäyvänä ihmisenä oppinut arvostamaan tiettyä helppoutta ja lomalla tehtävien päätösten määrän minimoimista, joten päätimme kokeilla tätä matkailun muotoa.

Samalla oli kuitenkin selvää, että all inclusive-lomaan liittyi lean life-filosofian näkökulmasta selkeitä riskejä. Kun olet käytännössä maksanut kaiken etukäteen, syntyy helposti insentiivi ”ottaa lomasta kaikki irti” syömällä ja juomalla mahdollisimman paljon. Meille molemmille kuitenkin ensisijainen toive oli viettää loma, joka edistää oikeasti meidän molempien hyvinvointia ja tuoreessa muistissa oleva joulun ajan mässäilyputki oli selkeä todiste, että se hyvinvointi ei synny (ainakaan meille) ahmimisella ja tissuttelulla.

All inclusive-loman toteuttaminen leanisti edellyttää kahta keskeistä elementtiä: ennalta sitoutuminen tiettyihin pelisääntöihin ja vertaistukea/-painetta.

Ensimmäinen askel on miettiä ennakkoon, että mitä lomalta toivoo ja mitä se edellyttää tekojen tasolla. Meille tietynlainen ylätavoite oli hyvä olo ja tiesimme, että se edellyttää seuraavia asioita:

  • Paljon unta
  • Aktiivista liikkumista
  • Kohtuullista juomista ja syömistä

Meillä kaikilla on hyvin rajallinen määrä tahdonvoimaa ja koska jatkuvasti houkutuksista kieltäytyminen on raskasta puuhaa, on helpompaa sopia itsensä kanssa etukäteen pelisäännöt. Eli päädyimme yhdessä seuraaviin pelisääntöihin:

  1. Ei alkoholia päivällä ja iltaisinkin vaan muutama annos
  2. Ei jälkiruokaa lounaalla
  3. Joka päivä harrastetaan liikuntaa (no okei, yks välipäivä / viikko)

Tällä tekniikalla on helpompi tehdä tilauksia, kun ei joka päivä erikseen tarvitse päättää kieltäytyvänsä jälkkäristä lounaalla vaan jättää sen automaattisesti tilaamatta.

Toinen tärkeä elementti on vertaistuki, eli että joku toinen tukee sua pelisäännöistä kiinni pitämisessä. Koska meillä oli molemmilla samat tavoitteet lomalle oli helppoa sopia yhteisistä pelisäännöistä ja pitää kiinni niistä yhdessä. On myös helpompi harrastaa esimerkiksi liikuntaa joka päivä, jos toinen kysyy sulta, että ”mitäs tänään urheiltaisiin” (juuri silloin kun itseä laiskottaa) ja voi myös yhdessä käydä salilla tai vesijumpassa.

Pointti ei siis kuitenkaan ollut se, että mennään lomalle ja siellä ”aktiivisesti kieltaydytään” kaikenlaisesta kivasta. Vaan päin vastoin – koska tiedettiin etukäteen että liika ruoka ja liian vähäinen urheilu tekee vain pahan olon – tehtiin säännöt auttamaan meitä pitämään loma, josta tulee oikeasti hyvä ja rentoutunut olo 🙂

Silti lopulta yksi tärkeimmistä neuvoista varmaan kaikkien sääntöjen kohdalla on, että kannattaa käyttää maalaisjärkeä ja rikkoa niitä silloin, kun se on järkevää. Esimerkiksi ei kannata liikkua jos on kipeä olo tai kannattaa tilata lounaalla jälkiruoka, jos siellä kerran on just sitä sun lempparia. Mutta silloinkin on helpompi palata fiksuun rutiiniin, jos sellainen on olemassa.