Yksi olennaisimmista taidoista leanin elämän rakentamisessa on kyky sanoa ei monille asioille. Ei:n sanominen on lähtökohtaisesti ollut minulle melko vaikeaa, sillä olen perusluonteeltani aktiivinen ja utelias ja innostun helposti uusista asioista. Vuosien varrella olen kuitenkin ymmärtänyt, että jos et sano riittävästi ei, elämäsi ylikuormittuu liialla tekemisellä. Tämä taas vuorostaan estää nauttimasta mistään kunnolla, koska juokset jatkuvasti paikasta toiseen ja olet koko ajan hieman hengästynyt. Siksi olenkin todennut, että on fiksumpaa valita tarkasti, mihin haluaa aikansa kulloinkin allokoida ja sitten nauttia niistä asioista täysillä.

Tämän taidon harjoittelemisessa onkin mennyt aika monta vuotta, mutta pikku hiljaa minusta tuntuu, että homma alkaa olla ainakin noin 80-prosenttisesti hanskassa.

Ensinnäkin olen sitä mieltä, että jokaisen meistä kannattaisi tehdä säännöllisesti to don’t-listoja, eli listoja asioista, joita et aio tehdä. Meillä ei käytännössä ikinä ole aikaa tehdä ihan kaikkea mitä haluaisimme, joten joudumme joko lykkäämään asioita tai sitten poistamaan ne henkiseltä to do-listaltamme. On ihan turha kantaa mukanaan huonoa omaa tuntoa, kuinka et vieläkään ole aloittanut meditoimista tai käynyt enemmän taidemuseoissa – jos ne eivät tunnu olevan nyt omalla prioriteettilistallasi kovin korkealla, voit myös pyyhkiä ne sieltä kokonaan.

Vaikeinta minusta on sekä sano ei oikeasti tosi kivoille asioille että asioille, joihin sinua pyydetään mukaan. Sitä helposti ajattelee, että kyllähän kivoja asioita on aina kiva tehdä – ei ole, jos et ole ehtinyt moneen iltaan viettää aikaa kotona tai mielessäsi pyörii pyykkivuori, joka odottaa pesemistä. Mukaan pyytäminenhän on taas tietynlaista imartelua ja siksi vaikeaa vastustaa.

Priorisointia voi harjoitella esittämällä itselleen hyviä kysymyksiä valintatilanteessa tai pyytämällä kaverilta sparrausapua:

• Onko minulla oikeasti aikaa tälle (tässä elämäntilanteessa)?
• Onko minulla aikaa tehdä tämä hyvin / osallistua tähän siten, että nautin siitä?
• Jos teen tämän, mitä muuta jää tekemättä?
• Onko tämä minulle tärkeämpää kuin X?

Toinen hyvä keino on luoda itselleen selkeitä pelisääntöjä omalle ajankäytölle. Itselläni ongelmana oli vielä muutama vuosi sitten krooninen ylisosiaalisuus, eli kalenterin buukkaaminen aivan täyteen sosiaalisia menoja. Tämä johti siihen, että minulla ei ollut aikaa hoitaa kotia tai hengähtää viikolla (kaksi asiaa, joiden molempien aikatarpeen aliarvioin rankasti). Havaittuani ongelman sovin itseni kanssa, että joka viikko minulle pitää olla kaksi arki-iltaa (siis ma-pe-välillä), jolloin minulla ei ole mitään sovittua ohjelmaa. Tämä simppeli sääntö auttoi tasapainottamaan viikkoja riittävästi siten, että sain tarpeeksi aikaa itselleni ja samalla pystyin nauttimaan enemmän sosiaalisista menoista.

Jos haluat pohtia lisää oman elämäsi olennaistamista enemmänkin, suosittelen lämpimästi Greg McKeownin Essentialism-kirjaa.