Sain rakkaalta mieheltäni synttärilahjaksi Andy Crouchin Tech-Wise Family-nimisen kirjan. Vaikka kirja fokusoituu nimenomaan lapsiperheen kontekstiin, ovat sen vinkit mielestäni sovellettavissa yhtä hyvin sinkuille ja pariskunnille. Kirjailijan ydinpointti on, että teknologia on hyvä renki, mutta huono isäntä ja meidän pitäisi varmistaa, että käytämme sitä tietoisesti lisäämään onnellisuuttamme. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että teknologia auttaa meitä luomaan yhteyksiä muihin ihmisiin, lisää hyvää vuorovaikutusta ja auttaa meitä kehittämään uusia taitoja eristäytymisen ja passiivisen kuluttamisen sijaan. Kirjailija on koostanut kymmenen sitoumuksen listan, joista käyn tässä nyt läpi meidän mielestämme olennaisimmat kolme, ja miten olemme itse niitä soveltaneet. Jotkut muut kymmenestä säännöstä eivät olleet ihan niin olennaisia: vaikka pidänkin laulamisesta, minusta yhdessä laulamisen vaaliminen (sitoumus 9) ei ole keskeistä fiksussa teknologian käytössä, mutta ymmärrän miksi hyvin uskonnollisen taustan omaava kirjailija pitää sitä tärkeänä pointtina 🙂
- Rakenna kotisi siten, että sen keskus kannustaa luovuuteen ja ihmissuhteisiin
Yksi erinomainen tapa rakentaa hyviä tapoja on muokata omaa ympäristöään sellaiseksi, joka tukee oikeanlaista käytöstä. Tässä pointtina on, että teet kotisi keskipisteestä (usein olohuone tai keittiö) aktiiviseen tekemiseen ja vuorovaikutukseen kannustavan paikan, jossa on esillä esimerkiksi soittimia, kirjoja, lautapelejä tai maalaustarvikkeita ja sijoitat passivoivat teknologiahärpäkkeet (TV, iPad, pelikoneet) kaukaisempiin huoneisiin. Tykkäämme tästä ajatuksesta, mutta se on osittain hankala toteuttaa pienissä helsinkiläiskämpissä: Esimerkiksi meillä on tasan 3 huonetta ja TV:lle ainoat vaihtoehtoiset paikat olohuoneen sijaan olisivat jompikumpi makuuhuoneista, mikä on mielestämme vielä huonompi vaihtoehto. Mielestäni on kuitenkin hyvä pohtia, että voisiko älypuhelimet esimerkiksi laittaa jonnekin eri huoneeseen säilöön ja varmistaa, että kirjat ja jumppakamat ovat aina helposti käden ulottuvilla 🙂 Seuraamalla 20 sekunnin sääntöä tavaroiden sijoittelussa tulee Foam Rollerille enemmän käyttöä kuin iPadille.
2. Järjestä tietoisesti teknologiavapaata aikaa
Koska teknologian käyttö on niin helppoa ja koukuttavaa, on helppo tuhlata aikaa jäämällä zombiemaisesti scrollailemaan eri appien newsfeediä illalla. Siksi on hyvä rakentaa itselleen pelisääntöjä teknologiaan käytön rajoittamiseksi. Perusohjeena kirjailija ehdottaa: Laitteet menevät nukkumaan ennen meitä ja heräävät meidän jälkeen. Itse olen yrittänyt seuraavanlaista mallia:
- Joka päivä lopetan kaikkien eri screenien käytön klo 21
- Pyrin olemaan käyttämättä somea viikonloppuisin lauantai-aamusta sunnuntai-iltaan asti
- Jos olen lomamatkalla, pyrin minimoimaan kännykän hiplauksen kokonaan
Olen onnistunut tässä vaihtelevalla menestyksellä, mutta aina kun onnistun, tuntuu hyvältä 🙂 Siirsimme myös puhelimet lataamaan lipaston päälle ja pois sängyn vierestä, mikä on vähentänyt hyvin älytöntä “vikana illalla, ekana aamulla”-räpläystä.
3. Käytä teknologiaa harkiten ja tietoisesti
Olemme molemmat aika innokkaita teknologian käyttäjiä ja meistä olisi tyhmää kieltäytyä sen tarjoamista lukuisista hyödyistä. Näen silti, että teknologian käytössä on myös paljon riskejä ja pahimmillaan sillä on ihmisiin hyvin passivoiva vaikutus ja se etäännyttää ihmisiä toisistaan. Siksi on hyvä pysähtyä miettimään, että miten teknologiaa oikeasti haluaa käyttää ja minkätyyppinen käyttö aidosti lisää omaa onnellisuutta. Omalla kohdallani tähän kuuluu sekä someilun rajoittaminen sekä esimerkiksi nyrkkisääntö siitä, että jos katsomme jotain TV:stä (eli siis yleensä Netflixistä), niin päätämme tietoisesti, että “nyt vois katsoa yhden jakson Game of Thronesia” sen sijaan et surffailisimme aivottomasti eri kanavia tai bingaisimme monta jaksoa putkeen. (paitsi jos on sairaana kotona, sitten se kuuluu asiaan 😉 )
Mistä emme olleet samaa mieltä?
- Kirjailijan mielestä olisi hyvä kieltää lapsilta kaikki teknologiset laitteet ennen kuin he täyttävät 10 vuotta. Tämä kuulostaa mielestämme vähän liian radikaalilta, vaikka toki käytön rajoittaminen jollain tavalla on varmasti fiksua.
- Kirjailijan mielestä myös pariskuntien pitäisi tietää toistensa ja lastensa kaikki salasanat. Tämä on mielestämme vähän turhan kova yksityisyyden loukkaus – kyllä parisuhteessa ja perheessä pitää homman perustua luottamukseen eikä stalkkaukseen.