Mediassa on ollut paljon juttua pienten lasten vanhempien uupumisesta ja yhtenä syyllisenä pidetään usein Suomessa tyypillistä yksin pärjäämisen kulttuuria. On helppo sanoa, että “kannattaa sitten pyytää apua”, mutta ajattelin, että olisi hyvä konkretisoida, millä eri tavoin omaa tiimiä voi rakentaa oman vanhemmuuden ja jaksamisen tueksi. Jos jossain koen onnistuneeni vanhemmuuden ensimmäisenä vuotena, niin ehdottomasti se on reipas avun pyytäminen ja sen kiitollisena häpeilemättä vastaan ottaminen. Ja olen melko vakuuttunut, että tällä on ollut merkittävä positiivinen vaikutus sekä minun, lapseni että kumppanini hyvinvointiin 🙂

Käyn seuraavassa läpi eri tukijoukot “lajeittain” satunnaisessa järjestyksessä:

Isovanhemmat / muut läheiset sukulaiset

Ihan ehdoton tukiverkon ydinporukka ovat omat läheiset sukulaiset, koska usein kynnys pyytää apua omalta perheeltä on kuitenkin pienempi kuin kavereilta. He ovat keskimäärin aika innostuneita jälkikasvusta – erityisesti jos onnistutte saamaan ns. first-mover advantagen – eli hankkimaan sen suvun ensimmäisen lastenlapsen. Tätä innostuneisuutta kannattaa hyödyntää, sillä se motivoi heitä yleensä tarjoamaan innokkaasti lastenhoitoapua. Ihan vauva-ajan alkumetreillä voit myös käyttää vauvaa hyvin kiristyskeinona tyyliin “saatte tulla kattomaan sitä, jos tuotte ruokaa”. Kun sukulaiset tottuvat alusta asti hoitamaan lasta, muodostuu teille hyvä luottoporukka innokkaita lapsenvahteja kun haluatte viettää laatuaikaa vaikka kahden kesken, tai kun teille myöhemmin tulee työmatkoja tai muita omia menoja. Meillä on ollut tässä suhteessa erittäin onnellinen tilanne, sillä molempien vanhemmat sekä minun tätini asuvat lähellä ja ovat kaikki olleet todella avuliaita. Kirjoitushetkellä poikamme on ollut jo 5 kertaa yökylässä, mikä tarjoaa vanhemmille poikkeuksellista luksusta pitkien yöunien ja hitaan aamiaisen muodossa. Hyviä suhteita sukulaisiin kannattaa vaalia esimerkiksi aktiivisella tiedottamisella. Tehokkain tapa tähän on yleensä yhteinen whatsapp-ryhmä, johon postaillaan aktiivisesti jälkikasvun kuvia ja videoita.

Äiti- / isäkaverit

Äiti- ja isäkaverit jakautuvat muutamaan alaryhmään, joilla jokaisella on tärkeä roolinsa. Teitä kokeneemmat, hieman vanhempien lasten vanhemmat voivat valistaa teitä vanhemmuuden ensimetreillä, kun olette ihan pihalla kaikesta ja osaavat vastata vaikeisiin kysymyksiin kuten “Mikä ihme on välikausihaalari ja mihin sitä tarvitaan?”. Teidän lastanne nuorempien lasten vanhempien kohdalla on hauska herätellä hämäriä muistikuvia, että “joo meilläkin tais olla toi vaihe” ja joskus koet lyhyitä pätevyyden hetkiä, kun kerrot heille kokemuksen syvällä rintaäänellä unikoulunne tuloksellisuudesta. Ehkä kaikkein tärkeimmässä roolissa – ainakin vauvavuonna – ovat kuitenkin ihan saman ikäisten lasten vanhemmat. Heidän kanssaan elätte elämäänne ikään kuin samassa rytmissä ja kipuilette usein samanlaisten ongelmien kanssa samaan aikaan. Heiltä saat ne suurimmat helpotuksen tunteet “ai teillä on ihan samanlaisia haasteita nyt” (eli “thank god, meidän lapsi onkin ihan normaali”) ja parhaat vinkit whatsappissa päivän polttaviin kysymyksiin, kuten “Mistä kiinteistä ruoista te aloititte?”. Koen saaneeni valtavasti hyviä vinkkejä erilaisiin arjen pulmiin juuri näiltä ihmisiltä. Erityisesti naisena koin tärkeäksi jakaa äitikavereiden kanssa myös kokemuksia kroppaan liittyvistä tuntemuksista, se kun on aika myllerryksessä synnytyksen jälkeenkin. No mistä näitä kavereita sit löytyy? Hyvällä tsägällä olette kaveripiirinne kanssa samassa rytmissä ja muutama kaveripari saa lapsen samoihin aikoihin teidän kanssanne. Ihan samanikäisten lapsen vanhempia löytyy hyvin myös neuvolan synnytysvalmennuksista, mammajoogakursseilta, synnytyksestä palautumis-kursseilta, leikkipuistojen vauva-aamuista, MLL:n perhekahvilasta, muskarin vauvaryhmästä ja muista vauva-aktiviteeteista. Näitä löytyy ainakin Helsingistä erittäin hyvin googlailemalla ja kannattaa rohkeasti mennä mukaan toimintaan, keskustelun aloittaminen on yleensä helppoa vauvan kautta. Meidän kaupunginosassamme oli perustettu Facebook-ryhmä neuvolan synnytysvalmennuksen pohjalta, jonka kautta olen tutustunut moniin naisiin. Onkin fiksua hankkia muutamia mamma-/pappakavereita myös ihan lähistöltä, koska heistä saat helpoiten spontaanisti vaunulenkkiseuraa tai play dateja. Minullehan mammaloma oli iloisena extroverttina verkostoitumisen kulta-aikaa ja tietysti scouttailin aktiivisesti Tommille myös mamma- ja pappakavereita valmiiksi hänen isyyslomansa ajaksi 😀

Lapsettomat kaverit

Itsehän en ollut yhtään kiinnostunut vauvoista ennen oman lapseni syntymää, joten en odottanut sitä ystäviltänikään automaattisesti. Osa heistä on enemmän lapsirakkaita ja osa vähemmän, mutta olen heille kaikille todella kiitollinen siitä, että he ovat usein todella joustavasti tulleet tapaamaan minua ja meitä meidän kotiimme, joka on mahdollistanut suht aktiivisen näkemisen myös jo vauvavuoden aikana. Usein oli myös ihanaa, että joku tuli vaan pitämään seuraa, kun olin yksin vauvan kanssa kotona illan. Heti oli helpompi hengittää ja vaikka kokata rauhassa jotain syötävää teille molemmille. Lapsirakkaampia kavereita voi ja kannattaa toki myös hyödyntää lapsenvahteina 🙂

Naapurit

Suomessahan ei ole tapana jutella kenenkään vieraan kanssa, mutta vauva kyllä – koirien tapaan – tekee ihmisen selkeästi helpommin lähestyttäväksi. Olemmekin lapsemme myötä tutustuneet paljon paremmin naapurustoomme ja on ollut kiva huomata, että täältä löytyy monia suht samanikäisiä lapsia. Jo nyt huomaa, että mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä helpompi yhden aikuisen on vahtia useampaa mukulaa. Ja mikäs sen mahtavampaa, jos leikkikavereita löytyy samasta talosta ja voitte vuorotellen dumppailla lapsia toisillenne, jos vanhemmat haluavat vaikka käydä salilla tai hoitaa asioita.

Lapselliset kollegat

He ovat niitä, joilta saat myötätuntoisia katseita ja rohkaisevia lauseita, kun kerrot aamulla kahviautomaatilla rankasta viime yöstä tai taaperon ruokaraivareista. Heiltä voi saada hyviä vinkkejä työelämän ja vanhemmuuden yhdistämiseen ja on helpottavaa kun tietää, että muut ymmärtävät omaa tilannetta ihan eri tasolla. Hyvällä tsägällä voit saada kollegoiltasi myös heille tarpeettomaksi jääneitä vauvakamoja kierrätyslahjoina 🙂

“Ulkoiset” lapsenvahdit 

Itse uskon vahvasti siihen, että koko perhe voi paremmin, jos vanhemmat saavat välillä omaa aikaa. Usein jo muutamakin tunti voi virkistää kummasti. Jos sukulaiset asuvat kaukana ja lähipiiristä on muuten vaikea löytää lapsenhoitoapua, voi sitä myös ostaa. Olen kuullut todella paljon kehuja MLL:n lastenvahdeista, jotka ovat osaavia ja hyvin kohtuuhintaisia. Yleisesti hyviä vinkkejä voi kysellä oman alueensa vanhemmilta vaikka paikallisissa Facebook-ryhmissä.