Ystäväni kysyi minulta viime viikolla, miten parisuhteemme on pärjännyt lapsiperhearjessa. Vastasin, että mielestäni aika hyvin ja ryhdyin pohtimaan tähän vaikuttaneita syitä. Kontekstiksi kerrottakoon, että lapsemme on juuri täyttänyt kaksi vuotta ja aloitti tarhan noin vuosi sitten.

Arki helpottuu yllättävän nopeasti lapsen kasvaessa

Lohdutuksena erityisesti kaikille puklaavien kiljuvien vauveleiden kanssa kamppaileville vanhemmille haluan kertoa, että arkielämä helpottuu yllättävän nopeasti ja paljon jo kahdessa vuodessa, vaikka se ei varmasti aina tunnu siltä: 

• Unikouluttaminen ja sen myötä paremmat yöunet parantavat koko perheen jaksamista ja mielialaa merkittävästi. Paremmin levänneenä on helpompaa olla kiva puoliso.
• Imetyksen lopettaminen vapauttaa äitiä merkittävästi ja helpottaa oman ajan ottamista, minkä seurauksena on myös helpompaa olla kiva puoliso. 
• Isompaa lasta on helpompi antaa hoitoon – niin muutamaksi tunniksi kuin yökylään. Hän on sekä vaivattomampi hoitaa että hauskempaa seuraa. Tämä mahdollistaa enemmän parisuhdeaikaa, mikä yleensä parantaa parisuhdetyytyväisyyttä.
• Isompi lapsi on kivempi hoitaa myös vanhemmilleen: YH-illat tai -viikonloput eivät tunnu yhtään niin raskailta 2-vuotiaan kuin vauvan kanssa ja siksi on helpompi tarjota kumppanille mahdollisuuksia omaan aikaan.

Oma aika ja yhteinen aika pitää järjestää

Lapsiperhevaiheessa ajasta tulee yllättävän arvokas hyödyke ja ihmettelet yhtäkkiä, että mitä helvettiä olet ennen tehnyt kaikella sillä vapaa-ajalla, mitä sinulla oli ennen lapsen syntymää. Jotta voitte molemmat hyvin sekä yksilöinä että pariskuntana, on ensisijaisen tärkeää varmistaa, että saatte kummatkin sekä omaa aikaa että aikaa kahden kesken. 

Olennaista on ensinnäkin minimoida arjen pyörittämiseen kuluva aika. Olemme avanneet käyttämiämme metodeja blogipostauksessamme ”Vältä päätymästä arjen management-yksiköksi”. Jossain lukemassani parisuhdeoppaassa suositeltiin varaamaan kalenterista viikoittainen admin-palaveri, jossa käydään kerralla läpi kaikki kalenteriin, rahankäyttöön ja kotitöihin liittyvät asiat. Ideana oli siis irrottaa tällaiset arkiset keskustelut muista parisuhdekeskusteluista, jolloin olisi helpompi muissa parisuhdekeskusteluissa luoda yhteyttä toiseen ihmisenä . Minä menisin kuitenkin askeleen pidemmälle: Eliminoikaa tällaisten keskustelujen tarve kokonaan luomalla todella selkeät systeemit, prosessit ja pelisäännöt näille eri teemoille. Kenestäkään ei ole hauskaa vääntää jatkuvasti pyykeistä ja kauppalaskuista ja yleensä näillä väännöillä on negatiivinen vaikutus parisuhteeseen. Ihan rehellisesti sanottuna me emme keskustele juuri ollenkaan kotitöiden jaosta, raha-asioista tai ajankäytöstä arkitasolla, koska pelisäännöt ovat niin selvät. Keskustelemme tyypillisesti admin-puolella lähinnä poikkeustapauksista, kuten isommista hankinnoista, matkojen varaamisesta tai esimerkiksi omista viikonlopuista/matkoista. 

Seuraavaksi tärkeintä on varmistaa, että varaatte sekä omaa aikaa että yhteistä aikaa. Ajankäytöstä kannattaa sopia selkeät pelisäännöt. Treffejä taas pitää yksinkertaisesti varata kalenteriin. Meidän tavoitteenamme on käydä treffeillä joka toinen viikko ja minä seuraan tätä myös omassa viikkotsekissäni, jolloin huomaan, jos tämä ei toteudu käytännössä. Deittirahasto on hyvä tapa varmistaa, että teillä on budjetti valmiina treffeillä käymiseen. Lapsen toisen elinvuoden aikana olemme pyrkineet myös noin kerran kuussa viemään hänet yökylään lähisukulaisille, jotta saamme olla kokonaisen vuorokauden kahdestaan. Välillä olemme myös varanneet hotelliyön itsellemme Helsingistä. Usko minua, staycation on uusi musta lapsiperheen vanhemmille! 🙂

Työhön paluu nosti keskustelujen tasoa

Meille on sopinut paljon paremmin tarha-arki kuin vauvavuosi, koska olemme taas kiinnostavampia ihmisiä, kun käymme molemmat töissä. Pidämme molemmat töistämme ja ihastuimme molemmat toisen älykkyyteen ja kykyyn käydä kiinnostavia keskusteluita. Jos vietät koko päivän kotona, ei sinulla yksinkertaisesti ole valtavasti kiinnostavaa kerrottavaa, ellet nyt ole sattunut ehtiä lukemaan kiinnostavaa kirjaa tai kuuntelemaan podcastia. Varsinkin todella pienen lapsen kanssa kotona ollessa se on kuitenkin lähtökohtaisesti haastavaa, koska olet todennäköisesti hieman univelkainen ja keskittymiskykysi on heikko. Siispä kun kumppanisi palaa kotiin ja kysyy miten päivä meni, vastauksesi on luokkaa: ”Lapsi nukkui kahdet tunnin päikkärit, kakkasi kerran ja söi vähän huonosti lounaalla”. Yritä nyt siitä vääntää innostava dialogi 😀 Eli kiitos ihanalle tarhallemme, joka mahdollistaa meidän molempien työssäkäynnin.

Oman identiteetin säilyttäminen tukee hyvää suhdetta

Olen vitsaillut usein, että uranaiseus on pelastanut minut äitiydeltä. Se, mitä tällä tarkoitan on, että koska minulle äitiys ei ollut ”suuri elämäntehtäväni ja unelmien täyttymys”, on ollut helpompaa pitää kiinni omasta identiteetistä ja omista jutuista myös lapsen syntymän jälkeen.

Olen kokenut helpommaksi ylläpitää yhteyttä omaan kumppaniin romanttisella tasolla, kun meillä molemmilla on edelleen vahva oma identiteetti, joka ei ole typistynyt pelkästään vanhemmuuteen. Silloin on helpompi muistaa myös, mihin siinä toisessa ihastui. Toisaalta vanhemmuus voi myös hyvällä tavalla vahvistaa parisuhdetta, kun oppii kumppanistaan ihan uusia puolia ja rakastaa ja arvostaa häntä myös vanhemman roolissa.

Ymmärrän, että ihmiset ovat tässä varmasti hyvin erilaisia ja toisille vahva perhe-elämään ja vanhemmuuteen fokusoituminen voi toimia loistavasti.

Säännöllinen tilannepäivitys on tarpeellinen

Tilanteet muuttuvat koko ajan lapsen kasvaessa ja mahdollisten kakkoslasten saapuessa kuvioihin, on hyvä myös säännöllisesti käydä keskusteluja siitä, mitä kumpikin juuri tässä elämänvaiheessa tarvitsee ja toivoo niin omalta elämältään kuin parisuhteelta.