Selkeytyksiä kotitöiden jaosta

Hesarissa julkaistu juttu kotitöidemme jaosta on herättänyt paljon keskustelua, mikä on tietysti hieno juttu. Samaan aikaan mielestämme muutamia asioita on ymmärretty joko vahingossa tai tahalleen väärin, joten haluaisimme selkeyttää niitä. 

Metatyön käsite

Hämmentävintä meille oli lukemissamme palautteissa, kuinka vaikeaa monelle oli ymmärtää ja hyväksyä metatyön käsite. Metatyöllä tarkoitetaan siis kaikkea kotitöihin liittyvää suunnittelutyötä, joka tyypillisesti tuntuu kasautuvan naisille. Työ on siis myös työtä, vaikka sen tyyppistä työtä ei itse olisi tottunut tekemään. Väännetään nyt siis vielä rautalangasta. 

Olen tehnyt koko työurani ajan eri tyyppisissä rooleissa projektinhallinnan töitä, jossa on paljon yhtäläisyyksiä lapsiperheen arjen pyörittämiseen. Projektipäällikön pääasiallinen tehtävä on pitää huolta projektin kokonaisuudesta ja sen etenemisestä selkeyttämällä kaikille tavoitteet, suunnittelemalla tehtävät, jakamalla vastuut ja seuraamalla tehtävien toteutumista. Projektin koosta riippuen projektipäällikkö saattaa joko itse suorittaa myös paljon projektiin kuuluvia tehtäviä tai sitten isommissa projekteissa hänellä on iso projektitiimi ja hän keskittyy ainoastaan muiden tekemisen manageeraamiseen. On siis kaksi eri roolia: suunnitella työtä ja toteuttaa jo suunnitellut tarvittavat tehtävät. 

Myös lapsiperhearkeen kuuluu monia projektinomaisia kokonaisuuksia, josta seuraavaksi muutama konkreettinen esimerkki. Tätä samaa dilemmaa havainnollistaa erinomaisesti myös sarjakuva ”You should’ve asked.”

Perheen ohjelmapäällikkyys

Suurin osa perheistä haluaa tehdä vapaa-ajallaan jotain muutakin kuin olla kotona. Tämä edellyttää sitä, että joku suunnittelee tekemisen ja organisoi siihen liittyvät palaset. Monesta meistä on varmasti mukavaa esimerkiksi käydä Linnanmäellä kaveriperheen kanssa. Jonkun täytyy kuitenkin ottaa yhteyttä sopivaan kaveriperheeseen ja yrittää löytää molemmille osapuolille sopiva ajankohta. Usein ajankohta ei ehkä sovi kyseille perheelle, jolloin kyselyrumba jatkuu. Kyselyrumban helpottamiseksi suosittelen lämpimästi sähköisten kalenterien käyttöä. Tämä on vielä suhteessa suht simppeli tehtävä. Kuitenkin jos perhe haluaa joka viikonloppu esimerkiksi tehdä ”jotain kivaa”, kuten käydä uudessa leikkipuistossa, tehdä metsäretken, kutsua kavereita kylään, mennä itse kylään, käydä museossa, osallistua lastentapahtumaan tms., toistuu tämä tehtävä 52 kertaa vuodessa. Osa näistä ohjelmanumeroista edellyttää myös muita ennakkoon tehtäviä tehtäviä kuten esimerkiksi aukioloaikojen selvittäminen, lippujen hankkiminen tai parhaan kulkuvälinevaihtoehdon selvittäminen.

Lasten harrastusten manageeraaminen

Meillä tätä ongelmaa ei vielä esiinny lapsen iästä (reilu 2 vuotta) johtuen. Maija Vilkkumaa kuvasi kuitenkin Pyöreän pöydän keskustelussa erinomaisesti kuinka paljon aivokaistaa vie esimerkiksi lasten harrastusten manageeraaminen. On juteltava muiden vanhempien kanssa kivoista harrastusvaihtoehdoista, selvitettävä mahdolliset harrastuspaikat, ajat ja hinnat sekä mietittävä eri harrastuksiin tarvittavat välineet ja vaatteet. Melkein jokaiseen harrastukseen liittyy myös jonkinlainen yhteydenpito joko sitä järjestävän tahon ja/tai muiden lasten vanhempien kanssa. Jos taas haluttu harrastusvaihtoehto onkin täynnä tai menee päällekkäin toisen harrastuksen ajankohdan kanssa, alkaa palapelin kasaaminen alusta. Ja siis huom, nyt puhutaan ainoastaan suunnittelutyöstä, ei esimerkiksi harrastuksiin liittyvästä kuskaamisesta, talkootyöstä tai harrastukseen liittyvien hankintojen konkreettisesta tekemisestä. 

Tyypilliset miesten metatyöt

No nyt sitten ihmetellään, että entäs ne miesten metatyöt? Ei hätää, kyllä niitäkin on! Ihan varmasti esimerkiksi auton hankkiminen vaatii todella mittavaa selvitystyötä – mutta jos se tapahtuu esim. kerran 5-10 vuodessa, niin siitä ei vaan vuositasolla saa ihan hirveästi pojoja. Jos taas perhe asuu esimerkiksi omakotitalossa tai omistaa kesämökin tai tekee isoa remonttia, näihin saattaa helposti liittyä paljonkin metatyötä, kun pitää miettiä erilaisia tarpeellisia huoltotöitä ja niiden ajankohtia tai tarvikkeita. Nämä on tottakai myös tärkeää huomioida kotitöitä jaettaessa. Autottomalla kerrostaloasujalla perinteisiä ”miesten töitä” kuitenkin nyt vaan on aika vähän.

Metatöiden jako

Oleellista metatöiden jakamisessa on siis ensin ymmärtää ja hyväksyä niiden olemassaolo ja sitten jakaa niistä koituvaa kuormaa. Todellisuudessa excelissämmehän näitä ei ole kaikkia listattu eksplisiittisesti vaan moni niistä tulee jaettua implisiittisesti jakamalla selkeät vastuualueet kumppaneiden välillä. Esimerkiksi minulle kuuluvat tarhaan liittyvät tehtävät ja vaatehuolto ja miehelleni lapsen terveyteen liittyvät tehtävät ja ruokahuolto, jolloin kummallakin meistä menee aivokaistaa omien aihepiirien miettimiseen ja niihin liittyvien mahdollisten ongelmatilanteiden ratkaisemiseen. Jos toinen joutuu tekemään kaiken suunnittelutyön ja toinen vaan toteuttaa, kasautuu henkinen työ kohtuuttomasti toiselle osapuolelle ja johtaa helposti uupumiseen arjessa. 

Osa kotitöistä ja metatöistä voi olla ihan kivoja – silti jakamista on fiksu miettiä

Juha Itkosta tuntui samaisessa Pyöreän pöydän keskustelussa häiritsevän kovasti se, että kaikki luokitellaan kotitöiksi – hän haluaisi kutsua monia asioita ”vain elämäksi”. Itse en koe työn käsitettä niin vaikeaksi, koska mielestäni monet työtkin voivat olla tosi kivoja. Minä ainakin pidän todella paljon ”oikeista töistäni” ja niiden lisäksi monet kotityöt ovat ihan mukavia. Koen esimerkiksi sosiaalisten menojen suunnittelun ja järjestämisen suht vaivattomaksi. Myös lasten vaatteiden valinta on osittain ihan nautinnollista. En kuitenkaan haluaisi, että valtaosa kaikista kotitöistä kasautuisi minulle, koska silloin todennäköisesti kokonaiskuormitukseni olisi niin kova, etten osaisi nauttia enää kivoistakaan jutuista. On tietysti myös fiksua jakaa kotitöitä myös sen mukaan, mistä kumpikin sattuu tykkäämään ja missä olette erityisen hyviä.

Minuuttien laskeminen

Kukaanhan ei siis oikeasti kellota mitään kotitöitä meidän perheessämme, vaan olemme tasan kerran käyneet excelin yhdessä läpi ja arvioineet mielestämme riittävän hyvät keskiarvot eri kotitöden kestolle. Tämä oli meille riittävä taso varmistaa, että hommat jakautuvat about tasa-arvoisesti. Kiinnostavaa kyllä, emme ole oikeastaan tuon ensimmäisen keskustelun jälkeen juurikaan kajonneet exceliin. Molemmille tuntui riittävän, että meillä on hyvä yhteisymmärrys ja jako, joka tuntuu molemmista reilulta. Se, että onko excel nyt kaikilta yksityiskohdiltaan täysin tarkka ei tuntunut tärkeältä.

Kotitöiden standardit

Kuulin useampia kommentteja, että ”Älä kerro mun vaimolle tästä excelistä” Hesarin jutun julkaisun jälkeen. Mutta kun keskustelua jatkettiin ja selitin, että tottakai kotitöiden standardeista pitää neuvotella, niin mielipide muuttuikin. Ei ole reilua, että parisuhteen siistimpi osapuoli pakottaa toisen osapuolen mukautumaan omiin standardeihinsa, vaan näistäkin pitää aidosti neuvotella. Lähtökohtaisesti kun hommat on jaettu, toinen osapuoli ei saa puuttua siihen, miten tai milloin hommat hoidetaan – vain lopputuloksella on väliä. Toki ylätasolla pitää sopia, että joku homma pitää hoitaa esimerkiksi tietyn päivän aikana tai viikon sisällä, mutta loppu jää homman hoitajan päätettäväksi.  Selkeä vastuunjako on aiemmin saamamme palautteen mukaan vähentänyt dramaattisesti kotitöistä käytäviä riitoja parisuhteessa tai jopa lopettanut ne kokonaan 🙂

Mikä on reilu jako?

Periaatteessa mikä tahansa jakosuhde voi olla reilu – kunhan molemmat osapuolet ovat sitä mieltä ja jako tuntuu heistä hyvältä. Me pyrimme jakamaan kotityöt tasan, koska meillä on about yhtä vaativat työt. Jos tilanne taas olisi se, että esimerkiksi toinen osapuoli tekee merkittävästi vaativampaa työtä, pidempää päivää ja sillä mahdollistaa esimerkiksi koko perheelle huomattavasti korkeamman elintason, ei ole välttämättä reilua odottaa, että kotityöt jakautuisivat täysin tasan. Tällöin pitää yhdessä neuvotella riittävästä elintasosta ja mitä se sitten tarkoittaa kummankin työn osalta. Nämähän ovat kaikki pariskuntien yhteisiä valintoja ja on tärkeää selkeyttää yhteisiä preferenssejä niin ajankäytön kuin rahankäytön osalta. Meille on täysin se ja sama jakavatko muut kotityöt 100-0, 50-50 vai jotenkin siltä väliltä, kunhan se tehdään tietoisesti, eikä pelkästään ajautumalla johonkin kuvioon, josta pahimmillaan kumpikaan ei pidä.