Kilauta kaverille eli erikoistumisen ilot

Yksi taloustieteen kauneimmista käsitteistä on mielestäni David Ricardon tunnetuksi tekemä suhteellinen etu. Maailmankaupan kontekstissa se tarkoittaa sitä, että jokaisen maan kannattaa erikoistua tuottamaan hyödykkeitä, joiden tuottamisen vaihtoehtoiskustannus on pienin. Eli suomeksi sanottuna kannattaa keskittyä tekemään sellaisia asioita, joissa olet suhteessa parhaimmillasi, vaikka et olisikaan niissä absoluuttisesti paras maailmassa. Tätä samaa periaatetta voi hyvin soveltaa myös oman arjen leanaamiseen, eli ei kannata tehdä ihan kaikkea itse, vaan pyrkiä keskittämään oma tekemisensä asioihin, joissa olet itse hyvä ja ulkoistaa sellaiset asiat muille, joissa olet huono. Ulkoistamisen voi toteuttaa joko ostamalla palvelut toiselta taholta tai tekemällä erilaisia vaihtokauppa- ja avunantosopimuksia ystäviesi kanssa. Tässä kirjoituksessa on tarkoitus keskittyä jälkimmäiseen vaihtoehtoon 🙂

rby-7-ways-call-a-friend-mdnErikoistuminen ja ulkoistaminen lähtee aina itsetuntemuksesta. Jotta voit optimoida omaa onnellisuuttasi ja asioiden hoitamisen tehokkuutta, on tärkeää ensin tunnistaa, missä asioissa sinä olet todella hyvä ja missä todella huono. Minä olen esimerkiksi erittäin hyvä organisoimaan asioita, joten en lähtökohtaisesti tarvitse apua esimerkiksi juhlien järjestämisessä. Mutta kun kyse on remontoimisesta, kodin sisustamisesta tai käytännössä mistä tahansa muusta visuaalisuuteen liittyvästä tehtävästä, olen täysin hukassa. En ole ikinä ymmärtänyt, mistä ystäväni puhuvat, kun he kertovat käyneensä IKEA:ssa ja kuinka ”vahingossa mukaan tarttui kaikkia kivoja sisustusyksityiskohtia”. Minä menen IKEA:an valmiin listan kanssa, johon on kirjattu tarvittavat elementit ja haen ne suoraviivaisesti oikeista hyllyistä, joiden numerot lukevat tietysti valmiiksi listassani.

Toinen ulkoistamisessa keskeinen elementti on hyvät verkostot ja laaja tietämys eri ihmisten osaamisalueista. Olen onnekseni vuosien varrella onnistunut löytämään elämääni laajan joukon ihania ja osaavia ihmisiä, jotka ovat aina tarpeen myös olleet valtavan suuri apu monessa arjen pulmassa. Olen saanut apua niin oikean seinävärin valitsemiseen, seinän maalaamiseen, asuntolainaneuvotteluihin, digimarkkinoinnin saloihin kuin avohaavan kotihoitoon. Yksi mieleenpainuvimmista win-win-vaihtokaupoista on kuitenkin ollut tyylikonsultointi, jota sain nykyään hyvältä ystävältäni Veera Vaarnamolta.

Tutustuin Veeraan hyvän ystäväni kautta, kun Veera etsi koekaniineja tyylikonsultointiin. Totesin, että koska minä taas rakastan business-malleja, voisin puolestani auttaa Veeraa tuotteistamaan palveluaan. Aloitimme hedelmällisen yhteistyön, jonka aikana Veera opetti minua yhdistelemään nykyisiä vaatteitani paremmin ja auttoi minua täydentämään vaatekaappiani erinomaisilla lisäyksillä. Prosessin aikana kävi ilmi, että Veera rakastaa miesten vaatteita, jonka seurauksena tarjosin Tommia toiseksi koekaniiniksi ja sain kaupan päälle vielä ulkoisesti upgreidatun poikaystävän 😉 Prosessi oli erittäin antoisa kaikille osapuolille ja meistä tuli sen myötä myös hyviä ystäviä Veeran kanssa. Nykyään avunanto jatkuu molemmin puolin sporadisesti 🙂

Tarinan opetus on mielestäni se, että

1. Lähtökohtaisesti ihmiset auttavat mielellään ja nauttivat siitä, kun voivat jakaa omaa erityisosaamistaan ja pääsevät loistamaan omalla tontillaan. Täytyy vaan uskaltaa myöntää itselleen, ettei osaa kaikkea ja pyytää apua.

2. On kokonaistaloudellisesti paljon fiksumpaa ja tehokkaampaa, kun saamme jokainen keskittyä omiin vahvuuksiimme ja saada muilta apua niissä asioissa, joissa he ovat meitä parempia. Usein lyhyt puhelu, kysymys Facebookissa tai lounastreffit voivat auttaa meitä huimasti eteenpäin – paljon pidemmälle, kuin mihin olisimme ikinä päässeet yksin googlaamalla.

3. Vaikka kaveripiiriisi ei kuuluisikaan juuri käsillä olevan ongelman spesialistia, niin todennäköisesti kuitenkin joku, joka on kohdannut saman haasteen. Riittää, kunhan löydät jonkun, jonka avulla pääset vähän helpommalla eteenpäin.