Vaihtoehtoiset parisuhdekeskustelut

Varmaan aika monessa parisuhdeoppaassa, naistenlehden artikkelissa ja psykologin haastattelussa korostetaan, kuinka tärkeää on, että parisuhteessa keskustellaan ns. ”isoista asioista”. Periaatteessa olen ihan samaa mieltä. Kaikille meistä syvällinen analysointi kotisohvalla ei kuitenkaan ole välttämättä aina se mielekkäin tapa käsitellä näitä asioita.

Kuka toisaalta sanoi, että keskustelu pitää käydä nimeomaan kasvokkain ja reaaliajassa?

Keväällä 2014  ollessani vaellusmatkalla kaverini kanssa Sonja keksi erinomaisen idean: keskustellaan isoista jutuista kirjallisesti. Olimme tässä vaiheessa olleet reilu 4,5 vuotta yhdessä ja Sonja ajatteli, että tässä välissä olisi hyvä tehdä tilannekatsaus: missä menemme molemmat yksilöinä, miten asiat ovat muuttuneet vuosien aikana ja minkälaisia ajatuksia meillä on tulevasta. Minulle isoista jutuista on helpompi ”puhua” ei-reaaliaikaisesti, koska silloin saan miettiä rauhassa.

writing-like-a-boss-Talking-like-a-Idiot
Akateemisen introvertin syndrooma.

Vaellusmatkani aikana Sonja siis kirjoitti ensin 11 omasta mielestään tärkeästä teemasta omat versionsa. Sonja kuitenkin pimitti tarinat minulta vielä muutaman viikon ajan ja antoi ne minulle luettavaksi vasta, kun hän itse lähti ystävänsä kanssa joogamatkalle. Tällöin molemmilla oli mahdollisuus sekä lukea toisen tarinat että kirjoittaa omat tarinansa rauhassa ja prosessoida niitä yksin.

Idea on yksinkertainen: valitaan omasta mielestä tärkeät teemat, joista molemmat kirjoittivat omia ajatuksiaan vapaamuotoisesti. Lisäksi loppuun lisättiin aina joku teemabiisi, joka jollain tavalla kuvasti omia ajatuksia tai tunnetilaa siitä aiheesta. No, mulle ainakin musiikki – vaikken kovin kummoisesti itse soitakaan – on aina ollut tärkeä tapa reflektoida omaa tunnetilaa, joten se toi myös kivan lisäulottuvuuden.

Teemoja oli siis yhteensä 11:

  1. Minä
  2. Sinä
  3. Me
  4. Yhteinen arki
  5. Yhteiset seikkailut
  6. Kriisit
  7. Ikävä
  8. Seksi
  9. Rakkaus
  10. Kasvu
  11. Tulevaisuus

Näistä kaikista runoiltiin sitten kumpikin omaan tyyliimme sivu tai pari. Toisen tarinoiden lukeminen oli muuten äärimmäisen hieno tapa päästä syvemmälle toisen pään sisään! Toisaalta omien tekstien kirjoittaminen auttoi myös merkittävästi selkiyttämään omaa ajattelua. Mulle ainakin tärkeintä oli se, että sai tosiaan miettiä omaa kirjoitustaan rauhassa – ja toisaalta sai lukea myös sen toisen tekstiä ilman kiirettä.

Tätä juttua voi ehkä pitää esimerkkinä siitä, miten taas kerran erilaiset persoonallisuuspiirteet – kuten introvertti ja ekstrovertti – voi ottaa huomioon omassa suhteessa.