Mitä sokeriton marraskuu opetti minulle

Luin syksyllä artikkelin amerikkalaismiehestä, joka oli hylännyt lisätyn sokerin 2 viikoksi ja väitti aivojensa muuttuneen merkittävästi. Artikkeli herätti kiinnostukseni siinä määrin, että halusin kokeilla tätä itsekin ja ehdotin kokeilua rakkaalle Elämäni excel-ystävälleni Emmalle saadakseni vertaistukea tähän vaikeaan koitokseen. Minulle kokeilun tarkoituksena oli testata, muuttaisiko uusi ruokavalio ajatusteni kirkkautta tai yleistä hyvää oloa.

Teimme molemmat toisillemme lupauksen asioista, joista luopuisimme marraskuun ajaksi. Minun listallani olivat:

  • Lisättyä sokeria sisältävät ruoat ja juomat (luonnollinen sokeri esim. hedelmissä ok)
  • Makeutusaineita sisältävät ruoat ja juomat
  • Mehut

Kaiken kaikkiaan kuukausi sujui yllättävän hyvin ja yhtä jälkiruoka- ja sokerinen cocktail-lipsahdusta sekä muutamaa Ruissipsit-episodia (Valkosipuli-versiossakin on valitettavasti lisättyä sokeria) lukuun ottamatta vältin sokerin ja makeutusaineet koko kuukauden ajan. Käytännössä minulle suurin luopumisen tuska tuli Coke Zerosta, johon minulla on melko vahva riippuvuussuhde ja jota tarjoillaan ilmaiseksi työpaikallani. Mehuihin lipsuin hieman loppukuusta, mutta ostin vain tuorepuristettuja, ei tiivisteestä valmistettuja.  Koska en sinänsä tähdännyt syömään yksiselitteisen tervehenkisesti, pystyin paikkaamaan makeanhimoa ajoittaisilla sipsiherkuilla.

Mitä opin kuukauden aikana?

Totesin jälleen kerran, että omaan tapatyyppini kuuluu joko/tai-taipumus: Minun on huomattavasti helpompi kieltäytyä jostain asiasta kokonaan kuin nauttia sitä ”kohtuudella”.  (Jos sinua kiinnostaa eri tapatyypit laajemminkin, suosittelen lukemaan Gretchen Rubinin erinomaisen kirjan Better than before) Minulle kohtuullisuus johtaa hirveään energiantuhlaamiseen, kun joudun koko ajan määrittelemään itselleni, onko nyt vielä esim. toinen lusikallinen jäätelöä ihan ok. Olen aina pitänyt käsittämättömänä sitä, että kun Tommi ostaa leffakarkkeja, hän syö niistä leffassa vain osan ja pitää sitten työpöydällään avointa pussia viikkoja (!!) nautiskellen karkkeja pikkuhiljaa. Minun pussini on tyhjenee yleensä jo alkumainosten kohdalla.

Sokerittomuus vaatii myös alkuun hieman viitseliäisyyttä, koska joudut ruokakaupassa ja kotona lukemaan elintarvikkeiden pakettiselosteet aika tarkkaan. Minut yllättivät esimerkiksi Fitness-muroista, monista pikapuuroista ja lähes kaikista tomaattikastikkeista löytyvät sokerit. Pienellä etsinnällä löytyi kuitenkin aina sopiva sokeriton vaihtoehto ja jatkossahan tämän voisi helposti automatisoida lisäämällä Kauppakassin listalle valmiiksi ne sokerittomat vaihtoehdot. Muutenkin uskon hyvin tapojen luomisessa vahvasti ympäristön muokkaamiseen: Jos kotoasi ei juuri löydy sokereita, on niistä helpompi luopua. Ja jos teet ostoksia internetistä valmiin kauppalistapohjan avulla, on helpompi olla tarttumatta lakupatukkaan, kuin jos kävelet nälkäisenä sen ohi. Ja koska elämästä kuuluu mielestäni nauttia, on hyvä varmistaa, että kotoa löytyy myös korvaavia hyvän mielen herkkuja, kuten marjoja, joista voi valmistaa luonnollisesti herkullisia smoothieita. Kaikkein vaikeinta sokerittomuudessa oli kivojen juomien löytäminen. Koska pyrin välttämään sekä makeutusaineita että mehuja, jäivät ruokajuomavaihtoehdoiksi lähinnä vesi ja maito, jotka jossain vaiheessa alkavat tylsistyttää aika pahasti.

Muuttuiko elämäni?

Ei ainakaan kovin radikaalisti. Vatsani voi hieman paremmin ja ihoni on hieman heleämpi. Alkukuusta olin flunssassa, mikä vaikutti negatiivisesti olotilaan, mutta loppukuusta olo oli melko hyvä. Ehkä kiinnostavinta oli nyt viikonloppuna paluu sokeriin. Näin torstai-yönä unta jopa mässäilystä ja ajattelin, että heti iskee kauhea makeanhimo, kun se on taas sallittua 🙂 Lauantain leffakarkit maistuivatkin todella hyviltä, mutta pienikin annos riitti hyvin. Iltapäivän kaakao-korvapuusti-mutakakku-kahvittelu taas tuntui niin makealta, ettei minun tehnyt mieli edes syödä koko annosta loppuun. Yhteenvetona sanoisin, että sokerittomuus lisää kyllä kropan hyvinvointia, mutta havaitsemani muutokset eivät mielestäni olleet superradikaaleja. Ehkä USA:ssa ihmisen ruokavalioon kuuluu keskimäärin niin paljon enemmän sokeria, että muutos on rajumpi. Itse olin kuitenkin jo aiemmin vaihtanut maustamattomaan jogurttiin, luopunut sokerista teessä/kahvissa ja pääasiassa kuluttamani ruisleipä ei sisällä sokeria.

Miten tästä eteenpäin?

Kokeilu oli mielestäni kaiken kaikkiaan kuitenkin erittäin onnistunut ja tein sen pohjalta seuraavat päätökset jatkosta:

  1. Pyrin välttämään lisättyä sokeria ja makeutusaineita arkena, mutta sallin ne itselleni viikonloppuna. Aion nauttia taas Coke Zerosta ruokajuomana, koska erityisesti ne lasipullot lisäävät merkittävästi onnellisuuttani ja pelkän veden juominen nyt vaan tuntuu liian tylsältä.
  2. Karsin jatkossakin ruokavaliostani ”turhat sokerit”, eli ostan sellaisia puuro-, mysli- ja leipälaatuja kotiini, joissa ei ole lisättyä sokeria. Pyrin automatisoimaan tämän luomalla Kauppakassiin hyvän peruslistan tuotteista, joissa ei ole lisättyä sokeria.