Tarha – mikä ihana keksintö

Lapsemme aloitti tämän vuoden elokuussa tarhassa ja täytyy kyllä sanoa, että näin elämän leanaamisen näkökulmasta kyseessä on mitä mahtavin keksintö! 🙂

Ensinnäkin tarhassa pidetään lapsesi perustarpeista hyvää huolta. Lapsesi saa sieltä terveellistä perusruokaa, hänen puhtaudestaan pidetään huolta vaihtamalla vaippoja ja opettamalla pottailua ja hän saa nukkua virkistävät päiväunet. Sinun elämäsi helpottuu merkittävästi, kun tarha hoitaa puolestasi 3 ruokailut ja – mikä parasta – siivoaa lapsesi aiheuttamat sotkut puolestasi. Jokaisen viikonlopun jälkeen osaat arvostaa tätä yhä enemmän kontattuasi taas 5 kertaa päivässä lattialla pyyhkimässä ruoanjätteitä.

Toisekseen lapsesi oppii mielettömästi uusia taitoja ja käytöstapoja. Vain muutaman kuukauden hoidon aikana poika on oppinut valtavasti uusia taitoja ja puheenkehitys on ottanut huimia harppauksia. Lapsi on oppinut niin syömään lusikalla kuin istumaan potalla. Myös liikunnalliset taidot pyörimisestä peruuttamiseen ja pomppimiseen ovat kehittyneet huomaamatta isompia lapsia matkiessa. Lapsi on oppinut myös odottamaan, huomioimaan muiden tarpeita ja kiittämään kiltisti aina kun saa jotain. Puhumattakaan esimerkiksi askartelutaidoista, joita hän ei kyllä takuulla oppisi kotonaan ikinä.

Ja kun sinä sairastut siihen tarhan bakteerialtistuksen aiheuttamaan flunssaan, saatkin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ihan oikeasti levätä ja sairastaa kotona ja katsoa Netflixiä sydämesi kyllyydestä – kun lapsesi on hyvässä hoidossa tarhassa <3

Suomessa varhaiskasvatus on samanaikaisesti sekä todella laadukasta että todella edullista. Julkisella puolella Helsingissä maksat maksimissaan noin 290 euroa/kk lapsesi täysihoidosta ja yksityisenkin puolen hoitoa subventoidaan sen verran paljon, että se maksaa maksimissaan noin 300 euroa enemmän kuukaudessa.

Siksi minusta onkin kummallista, että juuri Suomessa – jossa on yksi maailman parhaita varhaiskasvatusjärjestelmiä – luodaan mediassa ja somekommenteissa vanhemmille huonoa omaatuntoa lapsen tarhaan laittamisesta. Suomessa ihannoidaan vieläkin vahvasti kotihoitoa, vaikka tutkimusten mukaan päiväkotihoidon vaikutus lapseen on positiivinen. Jokainen perhe saa tehdä vapaasti omat valintansa perheen kokonaistilanteen mukaan (taloudelliset resurssit, vanhempien työtilanne, omat preferenssit), mutta lapsensa hoitoon laittavien vanhempien turhan syyllistämisen voisi lopettaa.

Mahdollistamalla molempien vanhempien työssäkäynnin lapsen päivähoidolla on myös monia positiivisia sivuvaikutuksia. Perheen taloudellinen tilanne paranee, mikä helpottaa omalta osaltaan arkea. Ylimääräisen käteen jäävän rahan voi käyttää esimerkiksi siivoojan palkkaamiseen. Mielestäni kuitenkin olennaisempi, mutta ei ehkä niin ilmeinen etu, on siinä, että päivähoito tasoittaa tilanteen parisuhteessa. Kun molemmilla on älyllistä tekemistä ja seuraa päivisin, muuttuvat iltaiset keskustelutkin kiinnostavammiksi, koska molemmilla on taas eri tavalla elämää kodin ulkopuolella. Jomman kumman ollessa kotona rajoittuivat keskustelut helposti ”Miten lapsi söi/nukkui”-akselille, joka on toki tarpeellinen, mutta ei hirveän inspiroiva keskustelun aihe. Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että tarhavaihe on ainakin meistä tuntunut monella tapaa todella kivalta 🙂

Erityiskiitos kuuluu tietysti meidän lapsemme ihanille hoitajille Elinalle, Tarulle ja Kayleighille ja nykyään Arville, Heinille, Lukelle ja Mikolle, joiden ansiosta poikamme jää aina intoa puhkuen joka aamu tarhaan ja lähtee sieltä hymyssä suin <3