Vauvan unihakkerointi

Ennen vanhemmaksi tuloa minua jännitti selkeästi eniten se, miten selviäisin elämästä vähillä unilla, kun aikaisemmin tuntui siltä, että 7 tuntia unta on ehdoton minimi, että olo on jokseenkin inhimillinen ja täysjärkinen. Minulle luonteva tapa käsitellä asiaa oli ahmia lukuisia unioppaita jo ennen vauvan syntymää ja selvittää, mitä kaikkea minä itse voisin tehdä vauvan hyvien yöunien edistämiseksi.

Nyt kun olemme jo selvinneet vauvavuodesta kunnialla, on hyvä hetki kerätä yhteen omat tärkeimmät opit ja oivallukset vauvan unihakkeroinnista 🙂

Vauvat ovat ihan oikeasti erilaisia

Osa yhtälöä on aina geenibingoa. Toiset vauvat nukahtavat ja nukkuvat loistavasti  heti alusta alkaen – ilman sen suurempia ponnisteluja vanhemmilta. Toiset taas ovat hyvin herkkäunisia ja saattavat nukkua sekä päivä- että yöunia selkeästi huonommin. Ihan kaikkeen et siis voi vaikuttaa ja siksi on hyvä olla armollinen itseään kohtaan (niin kuin noin yleensäkin vanhemmuudessa). Minullakin oli ystäviä, jotka olivat lukeneet ihan tasan samat unioppaat ja toimineet samoilla tavoilla ja silti vauvamme nukkuivat välillä toisiaan huonommin ja välillä paremmin. Sanoisin, että meillä kävi geenibingossa myös suht hyvä tsägä ja poikamme unenlahjat olivat vähintään hyvää keskitasoa. On kuitenkin silti paljon asioita, joihin voi itse vaikuttaa. Vauvaa voi jo heti vastasyntyneenä alkaa opettaa hyville tavoille.

Päivän ja yön ero

Ensimmäinen asia, mikä vauvan täytyy oppia, on yön ja päivän käsite. Aluksi vauva ei näitä osaa erottaa toisistaan, joten vanhempien täytyy tehdä se hänelle selväksi. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yöllä (=nukkuma-aikana) on pimeää ja hiljaista, eikä vauvan kanssa leikitä tai seurustella yöheräilyjen aikana, vaan häntä lähinnä rauhoitellaan. Jos vauvasi syntyy esimerkiksi kesällä, on olennaista, että huoneessa on hyvät pimennysverhot, jolloin vauvan on helpompi tajuta, että ”nyt on yö”.

Päivärytmin opettelu

Toinen asia on opettaa vauvaa selkeään päivärytmiin, koska se helpottaa niin päiviä kuin öitä. Päivärytmin voi melko nopeasti rakentaa syömisellä alkaviin luuppeihin, jotka toistavat Secrets of the Baby Whisperer-kirjan E.A.S.Y.-mallia eli Syö, aktivoi, nuku, oma aika (Eat, Activity, Sleep, You). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vauva syö noin 3 tunnin välein, aina sen jälkeen hänen kanssaan seurustellaan ja sitten hänet laitetaan päiväunille, jonka aikana äiti/isä saa nauttia omasta ajasta 🙂 Olennaista tässä on, että et opeta lasta siihen, että aina kun hän itkee, hän saa ruokaa. Varsinkin imettävillä naisilla on tosi kova kiusaus hiljentää vauva mahdollisimman nopeasti tissillä, koska kyllähän se siitä rauhoittuu. Jos kuitenkin sinnittelet välillä ja kestät itkua vähän aikaa, oppii vauva aika nopeasti selkeään syömisrytmiin, mikä taas vuorostaan helpottaa sinun päiviesi suunnittelua huomattavasti. Lisäksi myös yöunet usein paranevat, kun vauva ei opi syömään tunnin välein. Itse käytin ruoka-aikojen seuraamiseen Baby Tracker-appia josta näki aina helposti kuinka kauan edellisestä ruokailusta oli. Jos edellisestä ruokailusta oli vasta tunti, päättelin, että kyse ei nyt ole nälästä vaan muusta harmista ja rauhoittelin vauvaa muilla keinoilla. Puolen vuoden jälkeen kun kiinteät ruoat tulevat mukaan kuvioihin, alkaa päivärytmi selkeytyä vielä enemmän ja päikkäreiden määrä vähenee vaiheissa kolmesta kahteen ja lopussa about vuoden kohdalla yhteen.

Rauhoittumisen opettelu

Mahdollisimman pitkien yöunien ja rauhallisten iltojen kannalta kaikista olennaisin taito vauvalle on opetella rauhoittamaan itse itsensä. Vauvojen unisyklit ovat lyhyempiä kuin aikuisen (45 minuuttia) ja vauvan täytyy opetella yhdistelemään unisyklit aikuisen tavoin, jotta se pystyy nukkumaan pidempiä pätkiä putkeen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kun vauva itkee, täytyy hänen antaa mahdollisuus harjoitella itse itsensä rauhoittamista. Jos singahdat heti hyssyttelemään vauvaa ensimmäisen inahduksen jälkeen, viet häneltä tämän mahdollisuuden. Tämä kuulostaa helpolta, mutta on käytännössä helvetin vaikeaa. Muistan vieläkin kuinka luimme raskausaikana kirjoja, joissa sanottiin, että ”odota 30 sekuntia ennen kuin otat vauvan syliin” ja naureskelimme, että ”kamoon, kenellä ei itsehillintä riitä muka 30 sekuntia”. Voin kertoa, että pienen vauvan itkua kuunnellessa 15 sekuntiakin tuntuu ihan uskomattoman pitkältä ajalta ja ihan tosissamme jouduimme ottamaan iPhonen ajastimella aikaa kun hillitsimme omia vaistomaisia halujamme syöksyä pelastamaan vauva. Pikkuhiljaa kuitenkin treeni alkoi purra ja sekä vauva oppi rauhoittamaan itsensä paremmin ja myös vanhemmat kestivät paremmin itkun kuuntelua pidempään. Usein yllätyimmekin posiitivisesti, kun olimme odottaneet hetken ja vauva saikin rauhoitettua itse itsensä ilman väliintuloamme.

Helppo nukkumaanmenorutiini

Yksi olennainen osa nukkumista on tietysti nukkumaanmeno. Siihen kannattaa rakentaa mahdollisimman helppo ja selkeä rutiini, jota on helppo toistaa joka ilta. Meillä se esimerkiksi tarkoittaa sitä, että lapsi viedään sänkyyn, hänelle luetaan lyhyt iltasatu, lauletaan lyhyt iltalaulu, sanotaan hyvät yöt ja jätetään sen jälkeen yksin nukahtamaan. Tämä kestää noin 2 minuuttia. 95% illoista hän nukahtaa itsekseen, mahdollisesti jokeltelee hieman itsekseen ennen sitä. Joinakin iltoina hän saattaa vähän känistä, jolloin menemme lyhyesti silittämään häntä 1-3 kertaa. Pääasiassa pääsemme kuitenkin todella helpolla ja saamme nauttia illasta rauhassa 🙂 Lähtökohtaisesti kannattaa välttää sellaisia rutiineja, jotka ovat hyvin työläitä vanhemmille tai riippuvaisia tietystä henkilöstä, koska tämä vähentää teidän mahdollisuuksianne esimerkiksi käyttää lapsenvahteja. Siksi esimerkiksi syliin nukuttaminen tai tissille nukahtaminen eivät välttämättä pitkällä tähtäimellä ole hyviä ratkaisuja vaikka ne lyhyellä tähtäimellä tuntuvatkin toimivilta.

Unikoulu – mikä ihana keksintö

Kuuden kuukauden kohdalla voit suomalaistenkin suosituksien mukaan olla varma, että lapsesi ei enää tarvitse ravintoa öisin vaan pärjää hyvin päivän aikana saaduilla kaloreilla. Usein juuri yöruokailun tietoinen lopettaminen myös opettaa lasta syömään enemmän päivisin ja tankkaamaan paremmin yötä varten.

Yksinkertaistettuna unikoulu tarkoittaa sitä, että maitobaari suljetaan öiden ajaksi ja samalla opetetaan lapsi nukkumaan yöt putkeen. Metodeja on monia ja ne vaihtelevat siinä, kuinka paljon lapsen annetaan itkeä yksin versus kuinka paljon vanhemmat pehmittävät prosessia. Suosittelen lukemaan  aiheesta Unihiekkaa etsimässä-kirjan, jossa esitellään kiihkottomasti eri menetelmät ja niistä tehtyjen tutkimusten tulokset. Jokainen perhe voi sitten valita omiin preferensseihinsä sopivimman metodin.

Me valitsimme jonkinlaisen välimallin. Minä menin kahdeksi yöksi tädilleni yöksi (lähdin aina illalla vikan ruokinnan jälkeen ja palasin aamusta klo 7 aamuruokintaa varten) ja Tommi jäi lapsemme kanssa nukkumaan meille. Tommi rauhoitteli lapsosta aina aluksi vaan hyssyttelemällä ja jos itku yltyi selkeästi hätääntyneeksi, nostettiin lapsi hetkeksi syliin, mutta laskettiin saman tien takaisin sänkyyn, kun se oli rauhoittunut. Ensimmäisenä yönä herätyksiä taisi olla 5, joista ensimmäinen sisälsi 45 minuuttia huutoa ja meinasi horjuttaa isän uskoa. Kuitenkin jo toisesta yöstä selvittiin vain yhdellä herätyksellä ja kolmannesta yöstä lähtien lapsi alkoi nukkua pääsääntöisesti läpi yön. Kaksi ystäväperhettämme piti unikoulun samana viikonloppuna ja vaihtelimme öiden tilastoja aamulla Whatsappissa ja jaoimme vertaistukea 🙂 Jokaisessa perheessä homma alkoi pelittää parissa yössä.

Tärkein vinkki unikoulun osalta on että TEE SE. Heti 6 kuukauden kohdalla. Aivan sama millä metodilla. Olen monta kertaa kuullut lausahduksia tyyliin ”Vitsi kun olisimme unikouluttaneet lapsen aikaisemmin, olisi joutunut kärsimään vähemmän, mutta ei vaan jotenkin saatu aikaiseksi”. Uni on kaikista tärkein asia koko perheen hyvinvoinnin kannalta. KAIKKI tuntuu helpommalta ja mukavammalta kun olet saanut nukkua kunnolla.

Ne ärsyttävät vaiheet

Juuri kun luulet onnistuneesi kaikilla tempuillasi opettamaan lapsesi loistavaksi nukkujaksi alkaa joku pirun vaihe, jonka seurauksena hän yhtäkkiä nukkuukin taas huonommin. Näitä ovat esimerkiksi yleensä noin 4 kuukauden kohdalla tapahtuva oppimisen aivomyrsky, seisomaan tai kävelemään oppiminen tai hampaiden tulo. Älä masennu, yleensä ne vaiheet eivät kuitenkaan kestä kohtuuttoman kauan ja nukkumisen trendi on kuitenkin nouseva koko ajan iän myötä 🙂

Lukuvinkkejä

Tärkeimmät raamatut meille uniasioissa ovat olleet kirjat Unihiekkaa etsimässä ja Secrets of the baby whisperer, joita suosittelen äärimmäisen lämpimästi kaikille pienten lasten vanhemmille 🙂

One thought on “Vauvan unihakkerointi

Comments are closed.