Vanhempainvapaiden kustannusten jakaminen

Olemme aiemmin kirjoittaneet ja tehneet laskelmia siitä, mitkä vanhempainvapaiden vaikutuksen perheen nettotuloihin todella ovat osoittaaksemme, että vakioargumentti ”Kyllähän naisen kannattaa jäädä kotiin, kun sillä on pienemmät tulot” on monella tapaa puutteellinen. Puhumattakaan siitä, että tätä päätöstä tuskin kannattaa tehdä puhtaasti taloudellisin perustein, vaan on monia muitakin hyviä syitä, miksi isänkin kannattaa jäädä pidemmäksi aikaa vanhempainvapaalle. Fakta on kuitenkin se, että pidempi kotonaolo aika vaikuttaa merkittävästi perheen tulotasoon ja siksi sen talousvaikutuksia on fiksu sekä ennakoida että tasata kumppanien välillä.

Photo by Sharon McCutcheon on Unsplash

Tasainen vapaiden jako tasaa kulut itsestään

Ensimmäisen lapsemme kohdalla me emme varsinaisesti kohdanneet tätä ongelmaa koska jaoimme vanhempainvapaat aika tarkkaan puoliksi. Minä olin kotona siis 1kk ennen ja 6kk lapsen syntymän jälkeen ja Tommi seuraavat 6kk, jolloin Tommille säästyi käytettäväksi 3kk vanhempainvapaita ja 2kk isyyslomia, jolloin hänkin oli pääosan ajasta ansiosidonnaisilla tuilla. Helpotusta toi myös se, että lapsi syntyi heinäkuussa, jolloin ensimmäiset viikot Tommi pystyi olemaan kesälomalla ja tosiaan säästämään isyyslomat myöhemmäksi. Koska siis molemmat saivat nauttia vanhempainvapaista pääosassa ansiosidonnaisilla tuilla, päätimme tasoittaa kuluja vaan meidän ”normisysteemillä” eli jakamalla juoksevia yhteisiä kuluja suhteessa kulloisiin nettotuloihin. Uravaikutukset ja eläkevaikutukset voitiin arvioida about identtisiksi, koska molemmat olivat poissa työelämästä yhtä pitkään.

Kulujen jako mutkistuu kun nainen on pidempään kotona

Kakkoslapsemme kohdalla tilanne on nyt erilainen. Ensinnäkin hän syntyi keväästä, joten isyyslomia kului 3 viikkoa jo heti alkuun. Toisekseen tulemme olemaan yhteensä pidempään kotona hänen kanssaan – osittain ihan omista preferensseistä johtuen, mutta myös koska tarhapaikan saaminen on helpointa Helsingissä aina elokuun alussa, joten kuopus menee tarhaan 1v ja 4kk iässä, toisin kuin heinäkuussa syntynyt esikoisemme, jonka tarhataival alkoi jo 1v 1kk iässä.

Koska vanhempainvapaauudistus ei vielä ole tullut (perkele!) ja koska vanhempainvapaata ei voi laittaa katkolle, tarkoittaa tämä sitä, että minä olen käytännössä 9kk (1+8) koko ajan ansiosidonnaisella vanhempainvapaalla (3 ekaa kk jopa täysi palkka kiitos TES:in) kun taas Tommi on 7 kuukaudesta 5 kotihoidontuella, eli hänen tulonsa putoavat todella merkittävästi. Laskelmiemme mukaan ”perussysteemimme” eli yhteisten kulujen jakaminen nettotulojen mukaan ei riitä kompensoimaan tulojen menetystä, koska maksamme kuitenkin asuntolainaa 50/50 eli Tommi menisi kodinhoidontukikuukausina joka kuukausi selkeästi miinukselle. Feministi minussa pitää tätä tietysti suurena vääryytenä, joten ryhdyin vääntämään maaliskuussa suurella nörtti-innolla excel-laskelmia tilanteen korjaamiseksi. Eli meillä tavoitteena oli nimenomaan selvittää, miten minä voin taloudellisesti kompensoida Tommille sitä, että ikään kuin ”ryöstän” itselleni suurimman osan ansiosidonnaisista vanhempainvapaakuukausista, koska haluan tietysti kannustaa myös häntä olemaan kotona pidemmän aikaa lapsen kanssa.

Mahdollinen kompensoinnin tarve ja riippuu tietysti aina kunkin perheen yksilöllisestä tilanteesta, eli:

  • Kuinka kauan ylipäänsä halutaan pitää lapsi kotihoidossa vs. tarhassa
  • Kuinka pitkään kumpikin puoliso haluaisi olla kotona
  • Kummankin puolison työtilanne eli onko molemmilla (täyspäivä-)töitä
  • Kummankin puolison tulotaso ja tuloeron suuruus

Esittelemme tässä nyt kaksi vaihtoehtoa jakaa kustannuksia, joista ensimmäinen on muutamalla kaverilla käytössä ja huomattavasti yksinkertaisempi tapa, eli suosittelemme tätä 99 %:lle ihmisistä. Jos kuulut kuitenkin kanssamme niihin 1% itsepäisiä nörttejä, jotka jaksavat tuhlata elinaikaansa excelin kanssa ylläpitääkseen monimutkaisempaa logiikkaa, voit valita myös vaihtoehdon 2 😀

Vaihtoehto 1: Kaikki rahat yhteen kotonaolon ajan ja molemmille sama käyttöraha

Tämä malli on suhteellisen helppo toteuttaa: Niin kauan kuin jompikumpi on kotona lapsen kanssa, laitetaan yksinkertaisesti kaikki tulot (palkat & etuudet) yhteiselle tilille ja maksetaan sieltä kaikki relevantit kulut raskauteen, lapseen ja yhteiseen talouteen liittyen ja lopuksi molemmille puolisoille samansuuruinen oma käyttöraha. Tämä malli ei edellytä monimutkaisia laskutoimituksia ja sillä taataan sama elintaso molemmille osapuolille niin kauan kuin lapsi on kotihoidossa. Tällä mallilla on helppo myös varmistaa, että kaikki vauvasta aiheutuvat kulut (niin vauvan omat kuin esimerkiksi äidin palautumiseen liittyvät kulut) jakautuvat reilusti kumppanien kesken.

Itse olen vastustanut toistaiseksi vielä tätä ”kokonaan yhteiset rahat”-mallia, koska se on mielestäni liian sosialistinen. Eli tämä ei esimerkiksi kannusta tavoittelemaan palkankorotusta, koska ensin siitä vie osansa verottaja ja sitten vielä yhteinen leikkuri, eli ekonomi minussa pitää insentiivejä liian huonoina. Toki kyse on vain väliaikaisesta mallista ja lapsen siirtyessä hoitoon voisi halutessaan palata kunkin pariskunnan ”vanhaan systeemiin”. Minä en silti kokenut olevani henkisesti valmis täysin yhteisiin rahoihin.

Vaihtoehto 2: Simuloidaan vanhempainvapaauudistus, eli tasaisesti jaetut vanhempainvapaat, jossa naiselle kuukausi enemmän ansiosidonnaista

Me päädyimme pitkällisen excelin pyörittelyn jälkeen vaihtoehtoon, jossa simuloimme perhevapaauudistusta. Eli paljonko rahaa Tommille olisi pitänyt jäädä käteen, jos perhevapaauudistus olisi ollut jo voimassa ja hän olisikin ollut vain 2,5kk kotihoidontuella. Ja ajatuksena on siis, että minä kompensoin hänelle tämän menetetyn rahan, koska nyt olemalla pidempään kotona tietyllä tavalla ”ryöstän” itselleni suurimman osan ansiosidonnaisista kuukausista. Eli laskimme siis auki kaksi skenaariota vuodelle 2021: Skenaario 1 – Tommin käyttörahat kun 5kk kotihoidontuella ja Skenaario 2 – Tommin käyttörahat kun 2,5kk kotihoidontuella. Tämän laskuyhtälön lopputuloksena päädyimme könttäsummaan, josta vähennettiin vielä 50% minun palautumiseeni liittyvistä kuluista ja tämän summan minä siis sitoudun maksamaan Tommille ensi vuonna.

Tämä edellytti kuitenkin jo suht monimutkaista matikkaa, koska laskelmissa pitää huomioida muun muassa seuraavat jutut: 

  1. Laskea molempien oletetut kokonaistulot molemmissa skenaarioissa, jotta saa selville vuoden veroprosentin. Verohallinnon veroprosenttilaskurissa pitää muistaa eritellä palkkatulot JA etuudet, koska niitä verotetaan eri perustein. (Soitin Verohallintoon ja tarkistin asian koska tax nerds gonna nerd :D)
  2. Huomioida lomarahat tuloissa tasaisesti jaettuna eri kuukausille.
  3. Sovittiin että mahdollisia bonuksia ei huomioida kk-kuluissa, mutta niistä sovittiin säännöksi ”Niin kauan kuin bonus <10% ko. henkilön vuosituloista, maksetaan nettobonuksesta 20% yhteiselle tilille”.
  4. Tämän jälkeen simuloidaan meidän budjettiexcelillä maksuosuudet yhteisistä kuluista eri kuukausina. Tämä on todella monimutkaista, koska tulot ja sen myötä maksuosuudet vaihtelevat monta kertaa vuodessa, kun henkilö siirtyy ansiosidonnaiselta vapaalta kotihoidontuelle ja takaisin palkkatyöhön.
  5. Tämän jälkeen lasketaan Tommin käyttörahan kokonaissumma molemmissa skenaarioissa, koska osa tuloeroista kompensoituu tietysti sitä kautta, että minä maksan tuona aikana joka tapauksessa suuremman osan yhteisistä juoksevista kuluista.
  6. Ja lopuksi lasketaan sitten verrataan käyttörahaeroja eri skenaarioissa huomioiden Tommin isompi lomanmenetys (koska kotihoidontuella ei myöskään kerry sitä) JA isompi eläkemenetys (valmis laskuri olemassa).
  7. Loppusummasta – eli siitä könttäsummasta, jonka minä kompensoin Tommille vuonna 2021 – vähennetään kuitenkin vielä puolet minun hoitokuluistani (lantionpohjan fyssari plus personal trainer), koska jos kerta uhraan upean kroppani tässä yhteisten lapsosten alttarilla, niin toinen osapuoli voi osallistua edes sen palauttamiskustannuksiin kun työ jää joka tapauksessa minulle 😉

Jos et ole vielä lopettanut lukemista ja haluat tutkia mallia syvällisemmin, tässä tottakai vielä linkki excel-pohjaan.

Negatiiviset ura-effektit

Negatiivisia ura-effektejä ei oikein mikään malli kompensoi / voi tarkkaan arvioida. Todennäköisesti pidempään kotona oleva yksilö todennäköisemmin missaa esim. ylennyksiä ja palkankorotuksia. Toisaalta tämä on myös yksilön henkilökohtainen arvovalinta, joka linkittyy siihen, kuinka pitkään haluaa olla kotona lapsen kanssa. Oletamme siis, että ihmiset tekevät omiin arvoihinsa sopivia valintoja ja jätimme uraeffektit huomioimatta.

Bonuspointti: Raskauteen liittyvät kulut kannattaa myös huomioida yhteisissä kuluissa

Vanhempainvapaahan ei aiheuta ainoastaan tulonmenetyksiä vaan myös lisääntyneitä kuluja, joita syntyy jo raskausaikana. Raskaus ja siitä palautuminen on kyllä saatanan epätasa-arvoista hommaa, siihen en valitettavasti ole keksinyt vielä mitään hyvää ratkaisua. Olennaista on minusta, että naiselle koituvia kuluja korvataan yhteisistä varoista. Olen siis myös ostanut yhteisillä rahoilla esim. raskaus-/imetysvaatteita ja raskausvitamiineja ja kustansin niistä myös mammajooga-kurssin. Eli aidosti kaikki raskaudesta koituvat kulut hoidetaan yhteisistä varoista. Disclaimerina vielä ettei mene richsplainingiksi, että tottakai kulujen jakamisen mahdollisuudet riippuvat myös vahvasti siitä, mikä perheen kummankin osapuolen tulotaso erikseen ja yhteensä on. Ensimmäisen raskauden kohdalla minä hoidin enemmän kuluja itse, kun Tommi vielä teki väikkäriä. Mahdollisuuksien mukaan kuluja olisi kuitenkin hyvä jakaa reilusti. 

Perhevapaauudistus – tule jo please!

Summa summarum: Näiden laskelmien teko sai minut entistä vakuuttuneemmaksi, että tarvitsemme perhevapaauudistuksen NYT koska se on ainoa vaihtoehto tukea aidosti tasa-arvoisempaa vanhemmuutta ja työelämää. Tällä hetkellä isän pidempi vapaa (eli yli isälle varatut 2kk) näyttäytyy helposti isälle ”liian kalliiina” tulonmenetyksen näkökulmasta, jos äiti on jo käyttänyt ansiosidonnaiset vanhempainvapaat kokonaisuudessaan. Tällöin pidempi vapaa jää helposti pitämättä. Isälle varattu pidempi vanhempainvapaa antaisi niin yrityksille kuin isille tärkeän signaalin, että isän pidempi vapaa on normaali juttu. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että tasa-arvoisempi vapaiden jako on mielestäni erinomainen parisuhdeinvestointi. Sillä kun säästää paljon vältetyissä pariterapia- ja avioerokuluissa myöhemmin 😉

Tehdään nyt loppuun vielä selväksi, että musta on täysin ok menettää rahaa tai uramahdollisuuksia lapsenteon vuoksi – onhan se kuitenkin monella muulla tapaa varsin ”tuottoisa investointi” näin taloustermeillä 😉 Lapsista saa ihan valtavasti iloa elämään ja en vaihtaisi tätä kokemusta mistään hinnasta. Silti on minusta tärkeää olla tietoinen myös lastenteon taloudellisista vaikutuksista ja pyrkiä jakamaan niitä reilusti vanhempien kesken 🙂